Maamme talouden alamäki on ollut jyrkkä. Vielä viime vuoden elokuussa ennakoitiin liki kahden prosentin bkt:n kasvua tälle vuodelle, mutta nyt maaliskuussa jo viiden prosentin supistumista. Suomi selvinnee kohtuullisesti tästäkin kurimuksesta, jos kansainvälinen kriisi kestää vain pari vuotta, koska talouden perusfundamentit ovat kunnossa. Mutta jos syöksykierre kestää pitempään, pyöritään taas pohjamudissa kuten 90-luvun lamassa.

Helsinki ei ole yhtään sen paremmassa asemassa kuin Suomikaan, pikemminkin päinvastoin, sillä Helsinkiä on kupattu jo monen hallituksen ajan muun Suomen hyväksi. Nyt Helsinki on tilanteessa, jossa verotulot romahtavat ja samaan aikaan meillä on rasitteena tyypilliset suurkaupunkeihin kasautuvat ongelmat kuten pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien suuri määrä, asunnottomuus, yksinhuoltajien suuri osuus jne. Jos Helsinki saisi pitää omat verotulonsa, meillä ei olisi mitään vaikeuksia selvitä mahdollisesta lamastakaan.

Päinvastoin kuin naapurikaupunkimme Espoo ja Vantaa, Helsinki ei aio avata tämän vuoden budjettia ja leikata sitä, vaikka toimintamenot kasvavat 6 % ja henkilöstön määrä kasvaa. Tällä linjauksella yritetään surfata aallonharjalla, vaikka pelkona on koko ajan, että karahdamme karille.

Nyt keväällä käydyt neuvottelut stadin kolmen suuren puolueen kesken vuoden 2010 budjetin raameista paljasti selvästi, että ainoastaan Kokoomuksen valtuustoryhmä on tiedostanut edessä olevat talousvaikeudet. Muut ovat pistäneet päänsä pensaaseen ja kuvittelevat, että kieltämällä vaikeudet ja uhat, ne voitaisiin pyyhkiä pois.

Tällä taktiikalla Helsinki on kuin Titanic, joka jatkaa juhliaan ja ajaa täyttä vauhtia eteenpäin muuttamatta kurssia, vaikka tiedetään, että edessä on törmäys jäävuoreen. Tänä keväänä olisi jo pitänyt soittaa kaikkia hälytyskelloja ja tarttua Helsinki –nimisen laivan ruoriin ja reivata kurssia. Nyt tyydyttiin vain siirtelemään kansituolien paikkoja ja asettelemaan niitä uusiin asentoihin. Näinhän toimittiin Titanicilla, kun ei piitattu edessä olevasta vaarasta. Nyt vuorostaan helsinkiläiset poliitikot eivät ole valmiita kurssin muuttamiseen, vaikka tiedetään, että talous romahtaa. Tämä on vastuutonta politiikkaa. Nyt tekemättä jätetyt ratkaisut tulevat joka tapauksessa uudelleen eteen tulevana syksynä, jolloin joudutaan tarttumaan tiukasti ruoriin ja tekemään rajujakin muutoksia. Jos nyt olisi laitettu muutos- ja suunnitteluprosessit liikkeelle, olisi saatu lisää sopeutumisaikaa.

Taikasanoja ovat kustannustehokkuus ja vaikuttavuus sekä toimintojen yhdistäminen ja tilojen käytön tehostaminen. Samoilla verovaroilla on yksikertaisesti saatava enemmän aikaiseksi. Palveluiden määrästä ja laadusta ei tarvitse tinkiä, jos ne pystytään tuottamaan tehokkaammin ja vaikuttavammin. Asukkaiden kannalta ei ole olennaista kuka tai mikä palvelut tuottaa, kunhan niitä on riittävästi saatavilla ja ne ovat laadukkaita. Ne voi tuottaa yhtä hyvin kaupunki itse tai joku kolmannen sektorin tuottaja tai yksityinen yritys.

Hannele Luukkainen

kaupunginvaltuutettu

valtiotieteen lisensiaatti

Tänään ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä eräs vuosikymmenten takainen ystäväni ilahdutti minua soitolla ja kertoi juuri käyneensä äänestämässä minua ennakkoon. Kiittelin luottamuksesta ja kun muistin, että viimeksi jutellessamme hän asui Vantaalla, kysyin, että onko hän nyt muuttanut Helsinkiin. Ei, hän sanoi asuvansa edelleen Vantaalla. Kerroin, että nyt sitten joku vantaalainen, jolla mahdollisesti on sama numero kuin minulla, on saanut yllätysäänen. Hän ihmetteli, että miten niin, koska hän katsoi äänestyspaikan seinästä numeroni 518. Selvisi, että hän oli käynyt äänestämässä Kontulassa ja tottakai siellä oli esillä helsinkiläisten ehdokkaiden numerot. Kyseessä oli Suomessa jo liki 30 vuotta asunut valveutunut maahanmuuttaja, joka toimii yrittäjänä Helsingin keskustassa.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun “sain ääniä” Vantaalta tai muista vaalipiireistä. Lähes kaikissa vaaleissa, joissa olen ollut ehdolla 1980 -luvun lopulta lähtien, aina joku ulkopaikkakuntalainen on iloisena kertonut antaneensa äänensä minulle. Kautta vuosien olen “saanut ääniä” paitsi Korsosta, Espoosta kuin muualtakin Suomesta. Viime eduskuntavaaleissa sain ainakin yhden äänen jopa Turun ulkosaaristosta, josta eräs mies soitti ja kertoi äänestäneensä minua. Kun kyselin, että onko hän siellä lomalla, hän vastasi, että ei, vaan hän asuu siellä. Olin hänen mielestään paras ehdokas ja siksi hän äänesti minua. Hän ei ollut tietoinen vaalipiirijaosta. Sitä en tiedä kenen hyväksi se ääni sillä kerralla meni.

Paras tapaus on kuitenkin se, kun eräs helsinkiläinen nainen soitti minulle kerran eläinsuojeluasioissa ja kertoi samalla aina äänestäneensä minua. Kun vaalit olivat aivan ovella kysyin, että voinko lähettää hänelle vaaliesitteeni, jossa on numeroni. Rouva vastasi, että ei hän tarvitse, sillä hänellä on ollut vaalimainokseni tuossa seinällä jo ainakin kymmenen vuotta ja siinä olevaa numeroa hän on aina äänestänyt !

Olisikohan vaaleihin liittyvässä tiedottamisessa hiukkasen petraamisen varaa ? Ihmiset eivät yksikertaisesti tiedä mikä on vaalipiirijako ja ketä kukakin voi äänestää.

 
Myrskyn ansiosta keräyslippaamme täyttyivät ja asiakkaat lahjoittivat eläinruokia ja -tarvikkeita pakettiautollisen verran. Kauniit kiitokset ja paiskataan taas tassua, kun tavataan !

Lyhyesti kerrottuna kyseessä oli hanke, jossa suomenkielisen ala-asteen 1. ja 2. luokan oppilailta viedään oma koulupiha, kun pihalle rakennetaan tilapäinen ruotsinkielinen päiväkotiparakki. Tämän takia 120 lasta, joista puolet erityisoppilaita, joutuvat siirtymään ylempiluokkaisten kanssa samalle pihalle 16 päiväkotilapsen tieltä.

Syntynyt tilanne on malliesimerkki siitä, kun virastot eivät toimi yhteistyössä. Opetusviraston arkkitehti oli tehnyt koulun tontille pihasuunnitelman ja juuri parakin kohdalle piti rakentaa koulun pienimmille koululaisille kauan kaivattu pallokenttä. Sitten aluearkkitehti valitsikin juuri tämän saman paikan ruotsinkielisen päiväkodin väistötilojen paikaksi kysymättä asiaa opetustoimesta.

Lisäksi hanke esiteltiin rakennuslautakunnalle virheellisesti niin, että parakki olisi tullut ruotsinkielisen ala-asteen Månsas Lågstadiumin pihaan, vaikka tosiasiassa se oli tulossa Maunulan ala-asteen pihaan. Rakennuslautakunnan pöytäkirjassa todetaan, että naapureita on kuultu, mutta ei mainita, että Maunulan ala-asteen rehtori ja koulun johtokunta sekä Månsas Lågstadiumin rehtori vastustavat parakin sijoittamista ala-asteen pihalle.

Kun kerroin nämä seikat Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajalle Risto Rautavalle, totesin, että eihän tämä nyt näin voi mennä. Hän vastasi, että ei niin, kääri hihat ja ryhtyi hommiin.

Sinänsä on upeaa, että Maunulassa toimii myös ruotsinkielinen päiväkoti, mutta sen sijainti ei saa haitata suomenkielisen ala-asteen pienten oppilaiden koulunkäyntiä. Tuskin ison koulun pihakaan nyt on paras paikka pienille päiväkotilapsille. Maunulassa 30 vuotta asuneena tiedän, että alueelta löytyy varmasti monia parempiakin paikkoja ruotsinkielisen päiväkodin väistötilojen sijoituspaikaksi.

Jotta asiasta saadaan uusi päätös, jätin syksyn ensimmäisessä valtuuston kokouksessa 3.9. aloitteen, jossa vaadin, että ruotsinkielistä päiväkotiparakkia ei sijoiteta Maunulan ala-asteen pihalle ja että ruotsinkielisen päiväkodin väistötiloille etsitään kiireellisesti uusi sijoituspaikka Maunulasta. Aloitteeni allekirjoitti 48 valtuutettua 85:stä eli ylivoimainen enemmistö.

Mikäli aloitteeni tulee toteutumaan, siitä kuuluu suurkiitokset Sanni Uuksulaiselle, tuolle äidille, joka ei jäänyt vain harmittelemaan parakin tuloa koulun pihalle, vaan ryhtyi toimimaan pienten koululaisten puolesta. – Kunpa kaupungissamme olisi enemmän hänen kaltaisiaan valppaita asukkaita !