KEPULAISTA METROPOLIPOLITIIKKAA

Viimeistään nyt Keskustapuolueen puheenjohtajakiertueen loppukierroksilla on kaikille paljastunut kepulaisen aluepolitiikan tavoite: kupata pääkaupunkiseutua ja kanavoida rahaa täältä muualle Suomeen. Itselleni tämä tuli todella selväksi jo 1990-luvun alussa, kun olin kansanedustajana Ahon hallituksen aikaan ja näin joka päivä miten härskisti pääkaupunkia kupattiin. Tähän asti tätä aluepolitiikkaa on harrastettu enimmäkseen kabinettien piilossa, mutta nyt kun vanhat veijarit Pekkarinen ja Väyrynen kisaavat puolueensa ykköspaikasta, he ovat estotta ottaneet mittaa toisistaan siitä kumpi on enemmän onnistunut siirtämään verovaroja etelästä muualle maahan. Metka juttu, mutta Väyrynen on itsekin kerran ollut Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Tuorein näyttö tästä kepulaisesta metropolipolitiikasta kuultiin Sanomatalon tilaisuudessa, jossa herrat kilvan harmittelivat sitä, että pääkaupunkiseutu on saanut valtion rahaa kehäradalle ja länsimetrolle. Tosi härski veto, sillä kautta historian valtion liikennepolitiikka on ollut alisteista alue- ja työllisyyspolitiikalle ja siksi valtaosa budjetin liikenneinvestoinneista on aina osoitettu muualle kuin pääkaupunkiseudulle. Liikennemäärärahat kannattaisi ehdottomasti ohjata tänne missä ihmiset liikkuvat. Kepulaisen aluepolitiikan jäljiltä maakunnissa on monta tyhjää valtatietä ja Kärkisten salmen sillan kaltaisia megainvestointeja, joita ei ikinä olisi voitu rakentaa kustannushyötylaskelmien perusteella, mutta siltarumpupolitiikka on tehnyt ne mahdollisiksi.

Kun Pekkarinen muutama viikko sitten saapui virka-autollaan vihkimään Ämmässuon uutta kaatopaikkakaasuvoimalaitosta, hän myöhästyi yli puoli tuntia tukkoisen liikenteen takia. Hän oli niin tuohduksissaan, että rohkenin todeta hänelle, että ehkä valtion kannattaisi jatkossa satsata vähän enemmän tänne etelän liikennehankkeisiin, jotta ihmisten ei tarvitsisi tuhlata aikaa ruuhkissa. Nyt tämäkin kokemus näyttää unohtuneen.

Helsinkiläistyttyään Mari Kiviniemi on sitä vastoin rohkeasti pitänyt noissa paneeleissa myös Helsingin puolta. Vastaavasti hän uskalsi puolustaa myös suomalaisia susia, vaikka kaikki muut puheenjohtajaehdokkaat olivat valmiita lisäämään sudenkaatolupia. Ja tämä tilanteessa, jossa Suomessa on susia vähemmän kuin saimaannorppia ! Turkistarhoja hänkään ei sentään ole rohjennut lähteä vastustamaan, kun on alkujaan Pohjanmaan tyttöjä.

Kommentointi on valitettavasti estetty.