Pennejä taivaasta? - Talouspolitiikkakoulutusta 25 vuotta
Sitra
Edita Prima Oy Helsinki 2003
Olen katsellut Sitran talouspolitiikkakoulutusta kolikon molemmilta puolilta: ensin 80-luvulla parilla kurssilla assistenttina ja sitten kansanedustajana kurssilaisena. Kansanedustajakaudellani Suomi vajosi syvään lamaan ja liittyi ETAan, EUhun ja EMUun. Lisäksi pankit kaatuivat valtion syliin. Sillä jaksolla pistettiin lähes koko verolainsäädäntö uusiksi ja annoin valtiovarainvaliokunnan verojaostolle lempinimen “orjajaosto”, koska se oli aina koolla, jopa itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuna ennen kahdeksaa. Sillä kaudella jouduin raahaamaan myös petivaatteet eduskuntaan, kun EU-jarrutuskeskustelua piti päivystää yötä päivää. Sillä jaksolla olin myös syömälakossa vapaan Vuotoksen puolesta. Vaikka fyysinen painoarvoni putosi tuolloin alle 50 kg (pituuteni 174 cm) se ei ollut turhaa, kun Vuotos nyt lopulta voitti.
Jokainen kohtaaminen jättää jäljen niin myös Sitran talouspolitiikan kurssit. Assistenttina minua hämmästytti kurssilaisten, varsinkin kansanedustajien hatara tietämys talouspolitiikan perusasioista. Niinpä uutena assistenttina rohkenin ehdottaa kurssin johdolle, että voisin järjestää heille tukiopetusta joko ennen kurssin alkua tai kurssin aikana. Ajatukseni vaiettiin kuoliaaksi.
Kun sitten myöhemmin itsekin osallistuin kurssille kansanedustajana, näkemykseni vain vahvistui. Metka juttu, että lähes jokainen kansanedustaja kuvittelee tuntevansa talouden mekanismit ja esiintyy talouspolitiikan asiantuntijana. Eihän kuka tahansa terveyspolitiikasta kiinnostunut voi ryhtyä päsmäröimään lääketieteessä tai matkustaja neuvomaan kipparia laivan ohjaamisessa.
Peilaan vuosien 1991-1994 talouspolitiikkaa eduskunnan pöytäkirjoista löytyvien omien sanomisieni kautta. Monilta osin ne kuvastavat nykyhetkenkin tilannetta.
28.5.1991 Talouspoliittinen tiedonanto talouden tukipaketista
Suomen talouden nykytila on kuin ongelmakokoelma suoraan talouspolitiikan kauhukabinetista. Kriisipaketti on oikeansuuntainen mutta riittämätön. On kysyttävä onko Suomella varaa ylläpitää nykyistä määrää maaherroja ja lääninhallituksia, onko Suomella varaa pitää erikseen hallituksia ja ministeriöitä, onko Suomella varaa pitää yli 450 kuntaa ja kunnanjohtajaa ja onko meillä varaa pitää valtavaa määrää virastoja tyhjänä 16 tuntia vuorokaudessa?
17.9.1991 Vuoden 1992 budjetin lähetekeskustelu
Hallitus on toivonut oppositiolta hyviä ideoita. Aitio näyttää tyhjältä. Nyt olisi syytä olla kuulolla. Toivottavasti keskuspankin ja valtiovarainministeri Viinasen tiukka devalvaation vastainen kanta lopultakin leikkaa siivet niin teollisuuden, keskustapuolueen, MTK:n kuin vasemmistoliiton ja AY -liikkeenkin D-narkomaaneilta. Maatalouspolitiikka on ollut ainakin yhden sukupolven ajan todellista emämunauspolitiikkaa. On eletty kuin siat pellossa.
Vihreän verouudistuksen lanseeraus: Työn verottamisesta on siirryttävä haittojen verottamiseen.
15.11.1991 Talouspoliittinen tiedonanto markan devalvoimisesta
Hallitus ja Suomen Pankki ovat saattaneet Suomen häpeään päästäessään eilen markan kellumaan ja devalvoidessaan markan tänään 14 prosentilla. Silloin kun hallitus toteuttaa vastoin ohjelmaansa devalvaatiospekuloijien unelmat ja palkitsee heidät ruhtinaallisilla kurssivoitoilla, sen on jätettävä eronpyyntönsä. Silloin kun hallitus tietoisesti aiheuttaa ulkomaisen velkarasituksen kasvua paitsi julkiselle sektorille itselleen myös suljetun sektorin yrityksille, sen on väistyttävä. Kuka kantaa vastuun siitä, että pieniä ja keskisuuria yrityksiä on narrattu ottamaan lainaa ulkomailta vakuuttamalla markan pysyvän vakaana? Tässä tilanteessa saa olla tyytyväinen siihen, että Suomen Pankki vapautti kotitalouksien ulkomaiset luotot vasta vastikään, muutoin perheetkin ajautuisivat konkurssiin devalvaation takia. Silloin kun hallitus ajautuu markkinoiden vietäväksi, sen on parasta mennä itsekin markkinoiden mukana.
20.11.1991 Välikysymys talouspolitiikan uskottavuudesta
Devalvaation vaatijat ovat unohtaneet puhua sen rahamarkkinavaikutuksista. Ensimmäinen markkinareaktio ei ainakaan ollut myönteinen: korot nousivat eikä valuuttavirta kääntynyt Suomen suuntaan. Tässä tilanteessa täytyy ilmeisesti olla pelle tai peluri, jotta sijoittaisi Suomen markkaan.
15.1.1992 EY selonteko
Viime syksy opetti kouriintuntuvasti kuinka Suomessa talouspolitiikka toimi markka ja ääni -periaatteella. Korkotasoon Suomen EY-jäsenyys vaikuttaisi myönteisesti Jos Suomi jatkossakin haluaa panostaa hävittäjiin sosiaaliturvan tai ympäristönsuojelun kustannuksella, ei EY sitä estä.
Itse kuulun niihin, joiden mielestä maaseutu tulee pitää elävänä ja peruselintarvikkeiden omavaraisuus on turvattava. Mutta maataloudesta ei saa tulla estettä modernien elinkeinojen kehittymiselle. Suomea ei kuitenkaan voi jatkuvasti pitää turpeeseen tai tuoheen kytkettynä. Mikä estäisi muuttamasta maatalousopistoja atk-instituuteiksi tai kielilaboratorioiksi?
Onko EY byrokraattinen? Toki siellä työskentelee noin 20 000 virkailijaa, mutta luku asettuu oikeaan mittasuhteeseen, kun huomataan, että se on vain puolet Tukholman kaupungin sosiaalibyrokraattien määrästä ja puolet Helsingin kaupungin työntekijöiden määrästä. Suomen maatalouden hallinnossakin on 6 virkailijaa 100 viljelijää kohti.
Ahon hallitus on ajopuuhallitus, joka istuu kulissipainona, kun muut tahot ohjaavat näytelmää nimeltä Suomen tulevaisuus. Ministeri Kankaanniemi sanoi täällä eilen, että hän ei ole viemässä Suomea EY:hyn. Se oli lohduttavat tieto, sillä olisi todella mystistä, jos Suomen talouden merkittävintä päätästä ohjaisi ilmestyskirja petoineen
17.3.1992 EY tiedonanto
Tiedonannosta paljastuu selvästi, että hallituksella ei ole muuta politiikkaa kuin maatalouspolitiikka ja aluepolitiikka: maataloutta käsitellään yhdeksässä kappaleessa, kun taas talouspolitiikkaa käsitellään niukasti vain kahdessa kappaleessa. Tämä on erityisen kornia tilanteessa, jossa massamme on työttömiä enemmän kuin maa- ja metsätaloudesta toimeentulonsa saavia. Asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta; työttömien määrä ylittää jo ruotsinkielisen väestönosankin määrän. Jos kaikki työttömät olisivat ruotsinkielisiä tai jos kaikki ruotsinkieliset olisivat työttömiä, tiedonannon painopiste saattaisi olla toinen.
19.3.1992 I lisäbudjetti
Hallituksen talouspoliittiseen liturgiaan kuuluu fraasi: “talouden tervehdyttäminen supistamalla julkista sektoria”. Miten tässä on onnistuttu? Huonosti, sillä koskaan aiemmin julkinen sektori ei ole tainnut olla niin ekspansiivinen kuin se oli viime vuonna; menojen reaalikasvu ylitti 13 %.
Ahon hallituksella on pakkomielle tuhlata verorahoja kaikenlaisiin härveleihin, joilla voi siten leikkiä hiekkalaatikkoleikkiä: Rehn haluaa hävittäjälaivueen, Aho itse kuormureiden moottoriradan ja Norrback monitoimijäänsärkijän olosuhteissa, joissa jäätä tuskin löytyy muualta kuin grogilaseista. Pahinta näissä härvelihallituksen hankkeissa on se, että ne laitetaan alulle pienillä alkupanoksilla, muta sitä kautta sitoudutaan mittaviin monivuotisiin maksuohjelmiin.
En hyväksy hallituksen aikeita maksattaa pankkien yli-investoinnit, kasinopelien ja nurkanvaltausten laskut ja suuruudenhullut riskinotot veronmaksajilla ja asuntovelallisilla, Minusta vastuu on pankkienomistajilla, pankkienjohdolla ja valvontaviranomaisilla - myös pankkivaltuustolla. Keskuspankin johdossa on yksi porras liikaa - poliittiset johtokunnan jäsenet. Pankin johto tulee olla ns. ammattijohtajien käsissä. Poliittinen vastuu tulee keskittää pankkivaltuustolle.
On tullut aika herättää myös rahamaailman nukkuva jättiläinen - pankkien etiikka ja moraali. On tullut aika alistaa pankkien toimet eettiselle ja ekologiselle kritiikille. Pankkien ympäristöriskit ovat edelleen täysin blanco alue, joita ei seuraa kukaan. Ne ovat riskejä, jotka aiheutuvat ympäristölle pankkien myöntämistä luotoista. Etiikkaan ja moraaliin kuuluu myös keskustelu pankkisalaisuudesta. Jos yritysten ja ihmisten bisnekset ovat sellaisia, että ne kestävät päivänvalon, niin mikseivät ne sitten ole päivänvalossa?
En hyväksy hallituksen esitystä sijoittaa valtion varoja pankkeihin ikuiseksi lainaksi ns. pääomasijoitusten muodossa. Mielestäni pankkien tule itse huolehtia vakavaraisuutensa nostamisesta esimerkiksi pankin omistajille suunnatulla osakeannilla tai hankkia rahoitusta vapailta markkinoilta. Tähän asti pankit ovat leveilleet “täällä aina ystävä” -linjalla, nyt pankit voisivat kartoittaa nämä ystävänsä. Edustaja Jäätteenmäki puolusteli tätä sijoitusta sillä, että kyseessä on normaali pääomasijoitus, jolle parhaassa tapauksessa saa markkinakoron. Huihai, itse kutsuisin niitä pikemminkin suomalaisiksi “junk-bondeiksi”.
3.4.1992 Vakuusrahasto
Rahapolitiikka ja keskuspankkipolitiikka ovat liian vaativia annettavaksi kotikyliensä etuja ajavien poliitikkojen käsiin. Kyläpoliitikot tekevät aluepolitiikkaa kaikkialla. On jopa esitetty vaatimuksia alueellisesta rahapolitiikasta. Kaikenhuipuksi hallitus on sotkenut aluepolitiikan jo suhdannepolitiikkaankin. Tilanteessa, jossa Suomessa haetaan konkurssiin 24 yritystä joka arkipäivä, on käsittämätöntä, että hallitus kohtelee yrityksiä täysin eriarvoisesti riippuen siitä missä ne sijaitsevat. Viime vuoden 500 milj. markan suhdannelainapotista ei myönnetty penniäkään Etelä-Suomen yrityksille.
Valtion vakuusrahastojen perustamisessa on samat heikkoudet kuten pankkien pelastuspaketissakin eli että valtion tekemä pääomasijoitus on riskisijoitus, johon ei liity automaattista päätösvaltaa ja omistajat pääsevät täysin vastuusta.
9.9.1992 Vuoden 1993 budjetti
Tämän täysistunnon aikana Suomessa on ehtinyt kolahtaa konkurssiin jo monta yritystä, sillä vauhti on yli 1 kpl/tunti. Valtion velkaantumisessa on noustu jo vuoren huipulle. Globaaleilla lainamarkkinoilla Suomi on jo maariski ja suurin yksittäinen lainanottajamaa. Niille, jotka aikovat ratkaista talouden ongelmat setelirahoituksen avulla kerrottakoon, että jos valtion ensi vuoden alijäämä eli bruttorahoitustarve katettaisiin setelistöä lisäämällä, liikkeessä olevan rahan määrä pitäisi nostaa kuusinkertaiseksi.
10.12.1992 Välikysymys pankkituesta
Jos Ahon hallitus ylipäänsä jää historiaan jostain, niin se jää siitä, että se otti pankit erityiseen suojelukseensa. Suomalainen sananlasku “ei kannettu raha pankeissa pysy” on jälleen kerran osoittautunut todeksi. Alunperinhän hallitus uhkasi asettaa pankkituelle tiukat ehdot ja pistää pankkien johdon kuriin. Nyt päinvastoin näyttää siltä, että hallitus tanssii pankkien pillipiiparina. Hallituksen voimakkain kurinpitotoimi on ollut sormen heristäminen ylisuuria korkoja maksaville säästäpankeille. Jos pankit kerran haluavat kaatua valtion syliin, ottakoon valtion silloin myös päätösvallan niissä. Jatkossa on mielenkiintoista nähdä millainen tunku tulee olemaan poliittisesti valittavaan roskapankin hallintoneuvostoon - tokihan siitä maksetaan likaisentyön lisää. On ainutlaatuista, että itsenäisyytensä juhlavuonna Suomi joutuu lainaamaan muilta mailta rahaa pitääkseen pankkinsa - yksityiset yritykset - pystyssä. Mutta rahallahan ei ole isänmaata!
17.3.1993 II Lisäbudjetti
Kun Ahon hallitus otti ohjat käsiinsä, Suomen valtiolla oli velkaa 64 mrd. markkaa. Nyt velkaa on 222 mrd. markkaa eli vajaassa kahdessa vuodessa velan määrä on kolme ja puolikertaistunut. Hullu mies Kannuksesta - syö enemmän kuin tienaa! Tällainen rajaton velkaantuminen käy Suomelle tosi kalliiksi. Vielä pari vuotta sitten Suomi oli AAA - sarjassa mutta nyt jopa sellaiset “talouspolitiikan uskottavuudellaan” maailmanmainetta niittäneet maat kuten Espanja ja Italia saavat lainansa halvemmalla kuin Suomi.
Talouden rakennemuutos on välttämätön tilanteessa, jossa Uudellamaalla on yli 100 000 työtöntä ja Helsingissä työttömyys on kymmenkertaistunut. Vanhanaikainen aluepolitiikka on haudattava ja otettava tilalle teollisuuspoliittinen ohjelma. Hallitus yrittää irrottaa Suomi-laivaa karilta merenpintaa nostamalla - lisäämällä vettä.
15.9.1993 Vuoden 1994 budjetti ja IV lisäbudjetti
Mitä yhteistä on Suomella ja USAlla ? - USAssa on bill Clinton, Bob Hope ja Johnny Cash, suomessa taas Esko Aho, no hope and no cash!
En kannata auton käyttämaksua, koska se ei ole käytön verottamista, vaan pelkästään hallinnan verottamista. En kannata myöskään televeroa, koska se vahingoittaa suomalaista hi-tech-teollisuutta ja erityisesti PK- sektoria.
Nyt on tullut aika laittaa suitset myös harjoitetulle aluepolitiikalle, joka kurjistaa paitsi pääkaupunkiseudun myös kaikki kasvukeskukset. Suomen talous ei enää kestä tällaista kuppausta. Juna ei kulje, jos veturi romutetaan. Huippuesimerkki tällaisesta kuppauksesta on valtionosuuksien leikkaus. Kappas vain miten hyöty sattuukin kohdistumaan juuri kepulaisten kansanedustajien kuntiin. Toinen esimerkki pääkaupunkiseutua kurjistavasta politiikasta on työllisyystuen aluejako: Uudellamaalla työllisyysmääräraha/työtön on noin 4000 mk, kun vastaava luku Pohjois-Karjalassa on kolminkertainen ja Kainuussa 3.5 -kertainen. Eikä työtön pääkaupunkiseutulainen olekaan samalla tavalla valtion erityissuojeluksessa kuin työtön Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa ?
Pankkitukiteatterissa ei ole vieläkään näkyvissä loppunäytöksen ajankohtaa. Siitä on koko ajan puuttunut käsikirjoitus, sillä ei ole lainkaan ohjaajaa ja näyttelijätkin tekevät työtään kuin olisivat pyrkimässä Guinnesin ennätyskirjaan. Ja viulut maksavat veronmaksajat. Tilanteessa, jossa pankkeihin on upotettu jo liki parin vuoden verotulojen tuotto, on jo laskettava esirippu ja irrotettava syöttöletkut.
6.10.1993 Välikysymys työllisyydestä
Alussa oli suo, markka ja Esko. Nyt Suomi on suossa., markka kelluu ja Eskon hallitus lilluu. Maassa on puolimiljoonaa työtöntä ja valtio on tupeetaan myöten velassa.
Kestävän kehityksen -käsitettä käytetään omien tarkoitusperien mukaan. Esim. Norjan pääministeri Gro Harlem Bruntland, kestävän kehityksen keulanimi, on kornisti usuttanut Norjaa valaanpyyntiin. Kotoisen ministerimme Viinasen sanastossa taas kestävä kehitys tarkoittaa jatkuvaa kasvua. Hallitukselta puuttuu ote ja näkemys talouspolitiikasta. Hallitus on keskittynyt päivittäisiin perheriitoihinsa ja paniikkipolitiikkaan, jossa tehdään päätöksiä vasta, kun veitsi on kurkulla.
6.4.1994 Välikysymys verotuksen sietämättömästä kireydestä
Ahon hallituskaudella olemisen sietämätön keveys on vaihtunut verotuksen sietämättömäksi kireydeksi. Tuloveroastetta on kiristetty neljällä prosenttiyksiköllä ja sen päälle on vielä ynnättävä liki viiden prosenttiyksikön verran työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen korotuksia. Kaiken kaikkiaan marginaaliveroastetta on nostettu kahdeksalla prosenttiyksiköllä peräti 69 prosenttiin, mikä on maailman huippu teollisuusmaiden joukossa. Ruotsissa ylin marginaalivero on 51 %. Räikeintä hallituksen harjoittamassa veronkiristyspolitiikassa on ollut eri tulonsaajaryhmien eriarvoinen kohtelu. Kaltoimmin Ahon hallitus on kohdellut palkansaajia., varsinkin lapsiperheitä ja yksinhuoltajia ja eläkeläisiltäkin on jo vedetty takaisin kaikki ne verohelpotukset, jotka sinipunahallitus heille antoi. Nyt on edessä absurdi tilanne, jossa 5000 markkaa ylittävää kuukausieläkettä verotetaan ankarammin kuin vastaavaa palkkatuloa.
21.9.1994 Talous raiteille rakennemuutosten kautta
Ympäristöverojen vastustajat hokevat jatkuvasti vanhoja mantroja. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että ydinvoimapiirit ovat aloittelemassa revanssia. Hallitus pitää edelleen yllä massiivista elinkeinotukiviidakkoa. Suomessa on yksittäisiä elinkeinotukimuotoja jopa 170 kpl ja verotukimuotoja yli 90 kpl.
16.1.1994 EU ja Suomi
Suomen on tärkeää hakea vahvaa selkänojaa taloutensa suojaksi ja tavoiteltava pääsyä mukaan EUn talous- ja rahaliiton EMUn kolmanteen vaiheeseen ensimmäisten maiden joukossa. Vain siten voidaan taata vakain mahdollinen talous- ja rahapolitiikka ja minimoida häiriöt raha- ja valuuttamarkkinoilla. Mikäli Suomi jää EMUn ulkopuolelle, jokainen Mr. Soroksen vierailu markkinoillamme aiheuttaa valuuttakriisin ja korkoshokin. Suomen liittymistä EMUn kolmanteen vaiheeseen on vastustettu lähinnä sillä, että se pudottaa devalvaation pois talouspolitiikan työkalupakista. Niin tekee, ja sehän sen etu onkin. Tosiasiassa devalvaatio on vanhanaikainen työkalu, jolla tehdyt talouspoliittiset virheet on aika ajoin lakaistu maton alle ja näin pidetty rakenteet muuttumattomina. Perinteiset yritysjohtajat ovat voineet jatkaa golfinpeluutaan suhdanteista riippumatta, kun devalvaatiolla on toistuvasti palautettu kilpailukyky.
EU-asian käsittelyn yhteydessä on kiistelty myös siitä, mikä vaikutus jarrutusoperaatiolla oli Suomen korkotasoon. Lain toisessa käsittelyssä edustaja Väyrynen puolustautui sanomalla, että hänen EU-vastaiset puheensa ja toimensa eivät ole korkoja nostaneet, vaan kyse oli kansainvälisistä korkoliikkeistä. Tässä Väyrynen puhui totta: Väyrynen ei todellakaan enää ole mies, jonka puheita markkinat kuuntelisivat puhumattakaan siitä, että ne ottaisivat ne vakavasti. Olisi suuruudenhullua kuvitella, että rivikansanedustaja Paavo Väyrysen puheet heiluttelisivat markkinoita, Markkinoiden ja korkojen kannalta on yksi lysti mitä Väyrynen kumppaneineen puuhaa. Puuta heinää puhuvien Suomen ennätyksestä kisaavat miehet eivät saa pysyvää korkopiikkiä aikaiseksi. Markkinat seuraavat nykyään aivan toisen Paavon puheita - Paavo Lipposen puheita.
Kansanviisaus “harvoin olen oppinut puhumalla - kuuntelemalla kylläkin” ei aina päde eduskunnassa.
