Sinivihrein silmin

Eilisen kansainvälisen eläinten päivän vietin kissaksi pukeutuneena. Ensin aamupäivällä oli lasten puistotapahtuma Taivallahden leikkikentällä, jossa sain kunnian esiintyä kodittomien kissojen puolestapuhujana laulavan ja tanssivan ammattilaisen Miauskis- kissan ohella.
 
Sieltä sitten riensin kissapuvussani julkisilla kulkuneuvoilla Jumboon loppupäiväksi keräämään rahaa ja ruokaa sekä eläintarvikkeita kodittomille eläimille Citymarketin edustalla. Seuranani oli suuri elokuvatähti, Myrsky -elokuvan pääroolin esittäjä Myrsky -koira isäntänsä ja elokuvan käsikirjoittaja Marko Rauhalan kera. Ilmassa oli oikeasti Hollywood -meininkiä, sillä valtava kansanjoukko tungeksi kaupan edustalla odotellessaan Myrskyä saapuvaksi aivan suuren maailman tyyliin. Kun itse filmitähti sitten saapui, hänellä riitti ihailijoita aina jonoksi asti monen tunnin ajan. Siinä salamavalot välkkyivät ja kännykkäkameroille löytyi käyttöä.
 
Tunsin olevani suuresti etuoikeutettu, kun olin tavannut Myrsky -koiran jo pari viikkoa sitten Hesyn Eläinsuojelukeskuksen pihalla koirien muotinäytöksessä. Myrsky selvästi tunsi minut ja pussasi kuonooni kissapuvustani huolimatta. Tai ehkä juuri siksi, koska hänellä on kotona kolme kissaa lemmikkinä. Myrsky -koirahan on nelivuotias kaukaasian paimenkoira, joka painaa peräti 73 kiloa.
Kyseinen rotu ei varsinaisesti ole mikään paimentaja, vaan pikemminkin laumanvartija, joka ajaa sudetkin tiehensä. Kyseessä ei siis ole mikään syli- eikä sohvakoira, vaan todella vahva ja vaativa koira, joka ei missään nimessä käy kerrostalokoiraksi.

 
Myrskyn ansiosta keräyslippaamme täyttyivät ja asiakkaat lahjoittivat eläinruokia ja -tarvikkeita pakettiautollisen verran. Kauniit kiitokset ja paiskataan taas tassua, kun tavataan !

Mukava palata taas normaaliin elämään parin viikon muuttorumban jälkeen. Blogin kirjoittamisenkin jätin suosiolla väliin, kun yhtä aikaa oli päällä remontti, muutto ja vaalikampanja. Olin asunut edellisessä kodissani Maunulassa 30 vuotta, joten voi arvata, että tavaroiden ja papereiden lajittelu- ja roudausurakka oli valtava. Kun olen ollut mukana vapaaehtoisessa eläinsuojelutyössä yli 30 vuotta ja politiikassakin yli 20 vuotta, eikä asunnossani ollut pulaa kuutioista, niin kaikenlaisia “aarteita” oli tullut arkistoiduksi. Muutossa meni keräykseen lähes tuhat kiloa paperia ja monta kuormaa astioita, vaatteita ja huonekaluja Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen Kulkukollin kirpputorille. Muuttohässäkässä omakin painoni keveni muutamalla kilolla parissa viikossa, mikä ei ollut yhtään pahitteeksi sekään.
 
Tähän asti olen asunut koko ikäni eli liki 60 vuotta Kehä ykkösen sisäpuolella, joten jo oli aikakin avartaa maailmaa. Nyt asun uudisasukkaana Mellunkylässä Kontulan alueella ja siis ensimmäistä kertaa elämässäni Kehä ykkösen kaaren ulkopuolella. Voin vakuuttaa, että täällä on ihanan rauhallista, runsaasti luontoalueita ja ystävällisiä ihmisiä. Tänään törmäsin sattumalta kotini lähellä sijaitsevaan paperinkeräyspisteeseen, jota nyt jatkossa tulen varmasti käyttämään ahkerasti.

Järjestimme tänään europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen kanssa ravintola Laulumiehissä keskustelutilaisuuden aiheesta Luonto etsii ystävää. Tiiviissä vuoropuhelussa kahlasimme läpi tämän ajan polttavimmat ympäristöaiheet sekä Euroopan laajuisella että kunnallisella tasolla. Ilmastonmuutoksen torjunta, energiapolitiikka, liikennepoliittiset linjaukset sekä Itämeren suojelu ja luonnonsuojelu ovat kaikki sellaisia asioita, joihin voidaan vaikuttaa sekä globaalilla että paikallisella päätöksenteko tasolla. Lisäksi tulee tietysti vielä yksilötaso, jossa me kaikki olemme päättäjiä eli voimme vaikuttaa maailman tilaan omilla valinnoillamme. Oli ilahduttavaa havaita, että erityisesti yleisön joukossa olleet eläkeläiset olivat erittäin ympäristötietoisia.
 
Tilaisuuden toisessa osassa YTV:n ympäristöasiantuntija Seppo Kajaste kertoi pääkaupunkiseudun jätehuollon nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Jätekysymyksissä jatkuva tiedonjano ja epätietoisuus ovat päällimmäisiä seikkoja. Suurta hallaa aiheuttavat telkkarin Arto Nybergin kaltaiset tyypit, jotka heittelevät ohjelmassaan kevyesti epätotuuksia jätteiden lajittelun hyödyttömyydestä. Suosittelen heille tutustumiskäyntiä esim. Ämmässuon kaatopaikalle, minkä jälkeen ei enää tarvitse luulla, että erilliskerätty biojäte sekoitettaisiin siellä sekajätteen joukkoon. Tärkeintä meidän kaikkien on toimia EU:n jätedirektiivin hierarkian mukaisesti eli ensin yrittää minimoida jätteen synty, sitten lajitella jätteet huolellisesti eri jätejakeisiin ja pyrkiä saattamaan niistä mahdollisimman suuri osa hyötykäyttöön joko raaka-aineeksi tai uusiokäyttöön sellaisenaan.
 
Metka yllätys oli se, että juuri tilaisuuden alkaessa paikalle saapui myös eräs vanhempi rouva raahaten painavaa vetokärryä mukanaan. Hän tuli kysymään konkreettista neuvoa mihin voi jättää ne kaikki keräämänsä lasipurkit ja pullot !