Sinivihrein silmin

Sunnuntai-iltana lukiessani Hesarin nettiversiota silmiini osui uutinen, jossa kerrottiin, että Nikke -kissa on tappanut Kumpulan siirtolapuutarhassa tänä kesänä 50 kania. Tarina tuntui ensin mätäkuun jutulta, mutta on valitettavan totta. On surullista, että kissan älykkyyttä käytetään näin väärin toisen eläinlajin tolkuttomaan tappamiseen.
 
Miksi ylipäänsä kaikki ihmisen kokemat “ongelmat” pitäisi ratkaista eläimet tappamalla ? Eläimet kuuluvat kaupunkiin ja rikastuttavat elämäämme myös urbaanissa ympäristössä.
 
Itse yrittäisin ratkaista ongelmaa siten, että ensin sakottaisin niitä kovasydämisiä ja kovakorvaisia ihmisiä, jotka ovat julmasti jättäneen lemmikkikaninsa heitteille kaupunkiluonnon armoille. Toiseksi käyttäisin kanimäärän rajoittamiseksi vain ns. pehmeitä keinoja, joilla ei vahingoitettaisi kaneja eikä tapettaisi niitä. Tällaisia ovat erilaiset kanikarkotteet ja suojaverkot. Lisäksi valitsisin istutuksiin sellaisia kasvi- ja puulajeja, jotka eivät maistu kaneille. Mahdollisesti saattaisin käyttää myös ns. TNR-menetelmää (trap-neuter-return), jossa kaneja päästetään takaisin luontoon steriloituina.
 
Keinovalikoimaan kannattaisi valita niitä parhaita käytäntöjä, joita on menestyksekkäästi kokeiltu muissa vastaavissa kaupungeissa. Esimerkiksi Tukholman Vasastanissa Sinnenas trädgårdissa oli aiemmin isot kanivahingot, mutta sen jälkeen kun alue aidattiin 25 cm syvyyteen upotetulla teräsverkolla, ei enää ole ollut mitään ongelmaa.
 
Kanien aiheuttamien tuhojen kustannus noin 100 000 e/vuosi on toki mittava summa. Mutta sama summa tärvääntyy monta kertaa vuodessa kaupungin puhtaanapitomenoihin vapun, koulujen päättäjäisten, koulujen alkamisen, taideiden yön ja ilotulitusjuhlien takia, eikä kukaan vaadi näiden lopettamista.