Sinivihrein silmin

Sunnuntai-iltana lukiessani Hesarin nettiversiota silmiini osui uutinen, jossa kerrottiin, että Nikke -kissa on tappanut Kumpulan siirtolapuutarhassa tänä kesänä 50 kania. Tarina tuntui ensin mätäkuun jutulta, mutta on valitettavan totta. On surullista, että kissan älykkyyttä käytetään näin väärin toisen eläinlajin tolkuttomaan tappamiseen.
 
Miksi ylipäänsä kaikki ihmisen kokemat “ongelmat” pitäisi ratkaista eläimet tappamalla ? Eläimet kuuluvat kaupunkiin ja rikastuttavat elämäämme myös urbaanissa ympäristössä.
 
Itse yrittäisin ratkaista ongelmaa siten, että ensin sakottaisin niitä kovasydämisiä ja kovakorvaisia ihmisiä, jotka ovat julmasti jättäneen lemmikkikaninsa heitteille kaupunkiluonnon armoille. Toiseksi käyttäisin kanimäärän rajoittamiseksi vain ns. pehmeitä keinoja, joilla ei vahingoitettaisi kaneja eikä tapettaisi niitä. Tällaisia ovat erilaiset kanikarkotteet ja suojaverkot. Lisäksi valitsisin istutuksiin sellaisia kasvi- ja puulajeja, jotka eivät maistu kaneille. Mahdollisesti saattaisin käyttää myös ns. TNR-menetelmää (trap-neuter-return), jossa kaneja päästetään takaisin luontoon steriloituina.
 
Keinovalikoimaan kannattaisi valita niitä parhaita käytäntöjä, joita on menestyksekkäästi kokeiltu muissa vastaavissa kaupungeissa. Esimerkiksi Tukholman Vasastanissa Sinnenas trädgårdissa oli aiemmin isot kanivahingot, mutta sen jälkeen kun alue aidattiin 25 cm syvyyteen upotetulla teräsverkolla, ei enää ole ollut mitään ongelmaa.
 
Kanien aiheuttamien tuhojen kustannus noin 100 000 e/vuosi on toki mittava summa. Mutta sama summa tärvääntyy monta kertaa vuodessa kaupungin puhtaanapitomenoihin vapun, koulujen päättäjäisten, koulujen alkamisen, taideiden yön ja ilotulitusjuhlien takia, eikä kukaan vaadi näiden lopettamista.

Johanna Sydänmaa kirjoitti tänään (4.9.) Hesarin mielipidesivulla, että pelkkä liikunta ei ratkaise lihavuusongelmaa, vaan ratkaisevassa asemassa on terveellinen ruoka. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Hänen jutustaan ei kuitenkaan käy lainkaan ilmi miten vahingollista laajalti levinnyt roskaruokakulttuuri on ihmisten tai eläinten terveydelle.
 
Ihmispuolen tutkimustuloksia en tunne, mutta esimerkiksi Helsingissä on jo tavattu monia vakavista kehityshäiriöistä kärsiviä lintuja mm. harakoita ja hanhia, jotka ovat oppineet syömään ihmisten jättämiä ranskalaisia perunoita ja muita pikaruokapaikkojen tarjoamia roskaruokien jämiä puistoista ja roskiksista.
 
Hälytyskellot alkavat soida, kun kohtaa harakan, jonka siivet napsahtavat poikki, kun se yrittää lähteä lentoon. Silloin on syytä miettiä mitä tapahtuu samanlaista ravintoa syövän lapsen tai nuoren kehitykselle. Tai kun näkee täysikasvuisen kanadanhanhen, jonka siivet ovat jääneet tynkäasteelle, on pakko pysähtyä pohtimaan millaisia kehityshäiriöitä tällainen ravinto aiheuttaa hampurilaisbaareissa aterioiville nuorille.
 
Yhtä lailla aikuisetkin levittävät kaupungin puistoihin ja kaduille ranskanperunoiden ja muun roskaruuan tähteitä. Tämä on erittäin ajattelematonta käytöstä, sillä tällainen ravinto on oikeasti haitallista luonnonvaraisille eläimille. Pidetään siis kaupunki siistinä ja estetään luonnonvaraisia eläimiä vahingoittumasta.

Kesälaitumilta palattuani sähköpostissani oli eräältä maunulalaiselta pienen koululaisen äidiltä viesti, jonka otsikko oli ”APUA! Päiväkodin parakki tulossa Maunulan koulun pihalle”.  Mitä enemmän asiasta käytiin kirjeenvaihtoa ja soiteltiin, sitä kummallisempia seikkoja asiasta paljastui.

Lyhyesti kerrottuna kyseessä oli hanke, jossa suomenkielisen ala-asteen 1. ja 2. luokan oppilailta viedään oma koulupiha, kun pihalle rakennetaan tilapäinen ruotsinkielinen päiväkotiparakki. Tämän takia 120 lasta, joista puolet erityisoppilaita, joutuvat siirtymään ylempiluokkaisten kanssa samalle pihalle 16 päiväkotilapsen tieltä.

Syntynyt tilanne on malliesimerkki siitä, kun virastot eivät toimi yhteistyössä. Opetusviraston arkkitehti oli tehnyt koulun tontille pihasuunnitelman ja juuri parakin kohdalle piti rakentaa koulun pienimmille koululaisille kauan kaivattu pallokenttä. Sitten aluearkkitehti valitsikin juuri tämän saman paikan ruotsinkielisen päiväkodin väistötilojen paikaksi kysymättä asiaa opetustoimesta.

Lisäksi hanke esiteltiin rakennuslautakunnalle virheellisesti niin, että parakki olisi tullut ruotsinkielisen ala-asteen Månsas Lågstadiumin pihaan, vaikka tosiasiassa se oli tulossa Maunulan ala-asteen pihaan. Rakennuslautakunnan pöytäkirjassa todetaan, että naapureita on kuultu, mutta ei mainita, että Maunulan ala-asteen rehtori ja koulun johtokunta sekä Månsas Lågstadiumin rehtori vastustavat parakin sijoittamista ala-asteen pihalle.

Kun kerroin nämä seikat Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajalle Risto Rautavalle, totesin, että eihän tämä nyt näin voi mennä. Hän vastasi, että ei niin, kääri hihat ja ryhtyi hommiin.

Sinänsä on upeaa, että Maunulassa toimii myös ruotsinkielinen päiväkoti, mutta sen sijainti ei saa haitata suomenkielisen ala-asteen pienten oppilaiden koulunkäyntiä. Tuskin ison koulun pihakaan nyt on paras paikka pienille päiväkotilapsille. Maunulassa 30 vuotta asuneena tiedän, että alueelta löytyy varmasti monia parempiakin paikkoja ruotsinkielisen päiväkodin väistötilojen sijoituspaikaksi.

Jotta asiasta saadaan uusi päätös, jätin syksyn ensimmäisessä valtuuston kokouksessa 3.9. aloitteen, jossa vaadin, että ruotsinkielistä päiväkotiparakkia ei sijoiteta Maunulan ala-asteen pihalle ja että ruotsinkielisen päiväkodin väistötiloille etsitään kiireellisesti uusi sijoituspaikka Maunulasta. Aloitteeni allekirjoitti 48 valtuutettua 85:stä eli ylivoimainen enemmistö.

Mikäli aloitteeni tulee toteutumaan, siitä kuuluu suurkiitokset Sanni Uuksulaiselle, tuolle äidille, joka ei jäänyt vain harmittelemaan parakin tuloa koulun pihalle, vaan ryhtyi toimimaan pienten koululaisten puolesta. – Kunpa kaupungissamme olisi enemmän hänen kaltaisiaan valppaita asukkaita !