Tuunaistaidot takaisin - kuin silloin ennen
Julkaistu 27.8.2008 klo 9:07
Bussissa matkatessa silmiini osui mainos, jossa huudettiin kissankokoisin kirjaimin ÄLÄ MYÖHÄSTY ! Vähän pienemmällä räntillä kerrottiin, että wanhojen tanssipukujen aika on nyt. Kyseessä oli siis pukuvuokraamon mainos, jossa jo nyt syyskesällä, kun oppilaat ovat hädin tuskin vasta palanneet koulutyön pariin, tarjottiin iltapukuja vuokralle kevään 2009 vanhojen päivän bileisiin.
Mainos herätti heti muutaman kysymyksen: Miksi nykyisessä koulumaailmassa toimitaan näin etuajassa ? Miksi kaikki kamppeet ostetaan tai vuokrataan viimeisen päälle valmiina, eikä enää tuunata itse ? Miksi vanhojen päivien bileisiin pukeudutaan iltapukuihin kuin linnan juhliin itsenäisyyspäivän vastaanotolla ?
Samalla muistui mieleeni omat lukioaikaiset kokemukseni wanhana vuodelta 1968. Silloin oli ensiksikin tavoitteena se, että suunnitteli itse pukunsa menneen maailman tyylin mukaiseksi. Toiseksi oli tärkeää, että asu oli mahdollisimman pitkälle itse tehty. Ja kolmanneksi se piti saada kokoon minibudjetilla. - Kauhulla kuuntelin viime keväänä erään äidin ja tyttären keskustelua, josta kävi ilmi, että wanhojen päivien asuun upposi yli tuhat euroa !
Minulla oli täysin itse suunniteltu ja kotona valmisteltu kokonaisuus. Puseroni kangas saatiin ratkomalla isän vanhasta puvun takista silkkivuori, joka sitten pestiin ja silitettiin ja josta äitini ompeli kauniin röyhelöpuseron. Kaula-aukon kohdalle kiinnitettiin vanha kameekoru. Pitkää hametta varten ostettiin pala puseron sävyistä kangasta. Hameen koristeluksi värkättiin pitkä rivi päällystettyjä nappeja. Asun kruunasivat nappaskengät, jotka syntyivät irroittamalla terät vanhoista kaunoluistimista ja jotka maalasin antiikin ruskeiksi. Ainoastaan tukkalisäkkeen vuokrasin Kuokkasen peruukkiliikkeestä, kun omasta tukasta ei saanut pitkiä korkkiruuvikiharoita.
Asuni ei varmaankaan ollut yhtä seksikäs kuin nykynuorilla, mutta luovaa mielikuvitusta ja käsityötaitoa tuli harjoitettua sitäkin enemmän. Näin isoäidin ikäisenä jotenkin soisin, että kelloa voisi tässä suhteessa kääntää taaksepäin.
