Suurimmat eläinsuojeluongelmat Suomessa ovat
a) lainsäädännön heikkous
b) valvonnan puute
c) poliisin ja syyttäjätahon haluttomuus puuttua eläinten huonoon kohteluun ja
d) liian kevyet tuomiot eläinrääkkäystapauksissa.
Eläinsuojelulakia on tiukennettava siten, että Suomi nousee eläinsuojelun kärkimaiden joukkoon ottamalla lainsäädäntöönsä muiden maiden parhaat käytännöt.
Lemmikkien ja maatalouseläinten hyvinvointi tulee taata kaikissa olosuhteissa. Eläinsuojeluvalvontaa on lisättävä perustamalla eläinsuojelueläinlääkäreiden virkoja kuntiin Helsingin tavoin. Pentutehtaat tulee saada kuriin ja lemmikkien maahantuontia ja -vientiä on valvottava tehokkaammin kuten myös eläintenpitokieltoja. Poliiseille ja syyttäjäviranomaisille on annettava eläinsuojelukoulutusta.
Kuntien on otettava vastuu myös niistä eläimistä, joiden omistaja ei pysty huolehtimaan lemmikeistään. Koiravero on poistettava ja sen tilalle tulee perustaa maanlaajuinen lemmikkieläinrekisteri.
Suomeen on perustettava eläinasiavaltuutetun virka.
Uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit on suojeltava.
Tassunjälkiä eli esimerkkejä aikaansaannoksistani eläinsuojelun saralla
Helsinkiin perustettiin päätoiminen eläinsuojelueläinlääkärin virka 1991
Eduskuntaan perustettiin Eläinten oikeuksien ryhmä – toimii nykyään nimellä Eläinsuojeluryhmä
Kotikissalle säädettiin lain suoja koko maahan metsästyslain mukaan 1993
Eläinlääketieteellinen korkeakoulu pysytettiin Helsingissä
Koirien häntien silpominen kiellettiin 1995
Helsinki perusti koirille koirametsän Sipooseen
Pääkaupunkiseudun kaupungit perustivat yhteisen löytöeläinten talteenottopaikan Viikkiin 2006
Korkeasaareen perustettiin vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten pelastamiskeskus 2006
Kotikissa saa liikkua vapaana koko Suomessa järjestyslain mukaan 2007